SISÄLTÖ

1. LYHYET AJANKOHTAISET

2. EU:N PÄÄTAVOITE

3. NÄIN VALTA VALUU KÄSISTÄMME

4. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? LOBBARIT

5. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? EDUSKUNTA

6. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? UNIONIN PARLAMENTTI

7. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? LISSABON-SOPIMUS

8. TAVAT JA TAKTIIKAT (mm. 25.1.10/ Sonera-esimerkki)

9. KATSO MITÄ VALITSEMASI PARLAMENTAARIKKO BRYSSELISSÄ

 

1. LYHYET AJANKOHTAISET

PÄIVITYS 11.1.2010 : Esimerkkinä Suomen maatalousneuvottelut , katso www.eurootikko.vuodatus.net ja siellä 1/10

 

2. EU:N PÄÄTAVOITE ARTIKLA 50/C,E,F

Artikla 50 (aiempi EY-sopimuksen 44 artikla) löytyy tämän otsakkeen alta:

EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHTY SOPIMUS 47 KOLMAS OSA: UNIONIN SISÄISET POLITIIKAT JA TOIMET 1 OSASTO: SISÄMARKKINAT
(katso lisää www.selko-lissabon.vuodatus.net)

Ja tällainen on sen sisältö:

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan direktiivein säännöksiä sijoittautumisvapauden toteuttamiseksi tietyllä toimialalla.

2. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio suorittavat niille edellä määrätyt tehtävät erityisesti:

a) suomalla yleensä etusijan niille toimialoille, joilla sijoittautumisvapaus vaikuttaa hyvin suotuisasti tuotantoon ja kauppaan;

b) varmistamalla jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen kiinteän yhteis- toiminnan saadakseen tietoa niiden en toimialojen erityisoloista unionissa, joita asia koskee;

c) poistamalla kansallisesta lainsäädännöstä ja jäsenvaltioiden välisistä aikaisemmista sopimuksista johtuvat sellaiset hallinnolliset menettelyt ja käytännöt, joiden voimassa pitäminen olisi sijoittautumisvapauden esteenä;

d) huolehtimalla jäsenvaltion alueella työtä tekevien, toisesta jäsenvaltiosta olevien työntekijöiden mahdollisuudesta jäädä tämän valtion alueelle harjoittamaan itsenäistä ammattia, jos he täyttävät ne edellytykset, jotka heidän olisi täytettävä, jos he tulisivat tähän jäsenvaltioon silloin, kun he aikovat ryhtyä harjoittamaan tätä ammattia;

e) tekemällä jäsenvaltion kansalaisille mahdolliseksi hankkia ja käyttää toisen jäsenvaltion alueella olevaa kiinteää omaisuutta, sikäli kuin se ei ole ristiriidassa 39 artiklan 2 kohdassa määrättyjen periaatteiden kanssa;

Ja 39/2 puolestaan näyttää tältä:

2. Yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen mahdollisia erityismenetelmiä suunniteltaessa otetaan huomioon:
a) maatalouselinkeinon erityisluonne, joka johtuu maatalouden yhteiskunnallisesta rakenteesta sekä en maatalousalueiden välisistä rakenteellisista eroista ja luonnonolojen eroista;
b) tarve toteuttaa aiheelliset mukautukset asteittain;
c) se, että maatalous on jäsenvaltioissa tuotannonala, joka liittyy läheisesti talouteen kokonaisuudessaan.

KUTSUN TÄLLAISIA HÄMÄYSVIITTEIKSI, kun ne vain vahvistavat artiklaa, eivätkä takaa kansalaiselle omassa maassaan yhtään mitään!

f) poistamalla jokaisella kyseeseen tulevalla toimialalla sijoittautumisvapauden rajoitukset asteittain niin edellytyksistä, jotka koskevat kauppaedustajan liikkeiden, sivuliikkeiden ja tytäryhtiöiden perustamista jäsenvaltion alueelle, kuin edellytyksistä, jotka koskevat päätoimipaikan henkilöstön pääsyä näiden johto- ja valvontatehtäviin;
g) sovittamalla tarpeen mukaan yhteen ja pyrkimällä tekemään samanvertaisiksi ne takeet, joita jäsenvaltioissa edellytetään 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niin yhtiön jäsenten kuin ulkopuolisten etujen turvaamiseksi;
h) huolehtimalla siitä, että jäsenvaltioiden myöntämä tuki ei vääristä sijoittautumisen edellytyksiä.

3. NÄIN VALTA VALUU KÄSISTÄMME

Mieti hetki arkeasi ja niitä yhteiskunnan alueita jotka sinulle ovat tärkeitä ja vertaa niitä sitten tämän tekstin tietoihin

David McKay on jo vuonna 2001 tehnyt selvityksen nimeltään “Designing Europe.Comparative Lessons from the Federal Experience” jossa hän ryhmittelee EU-päätöksenteon viiteen kategoriaan ja osoittaa näin miten valta on systemaattisesti valunut unioninjäsenmaidenkäsistä. Vuonna 1950 olivat kaikki alla mainitut politiikan alueet vielä jäsenmaiden oman päätöksenteon alaisina eli kategoriassa

1. Ajan mittaan tapahtui siirtymistä niin että kategoria

2 tarkoittaa osittaista EU:n valtaa, kategoria

3 että päätökset tehdään lähes tasan sekä EU:ssa että jäsenmaissa, kategoria

4 että useimmat päätökset tehdään jo EU-tasolla ja kategoria

5 että kaikki päätökset tehdään EU:n tasolla.

Seuraavassa olen laittanut sulkuihin kunkin politiikan alueen jälkeen sen kategorian johon ”kehitys” oli vienyt vuoteen 2001 mennessä. Mainitut politiikan alueet ovat seuraavat (osa nimikkeistä ja tavasta ryhmitellä hieman vanhentuneita, mutta ei anneta sen häiritä):

alueellinen kehitys (3)

avustukset, apu (3)

diplomatia (4)

energia (2)

hyvinvointi (1)

kansalaisuus(3)

kilpailukysymykset (3)

kommunikaatio (3)

korkeakoulutus ja tutkimus (3)

kuljetukset (3)

maanviljely (4)

makrotalous (4)

puolustus ja sota (3)

pääomavirrat (4)

raha ja luotot (4)

siviilioikeudet ja omistusoikeudet (4)

siviilivapaudet (2-3)

sopimukset ja ulkomaankauppa (5)

sosiaaliset verkostot (2)

teollisuus (3)

terveys (2)

työmarkkinasuhteet (2)

työmarkkinat (4)

valuuttakauppa (4)

verot ja tulot (3)

yleinen järjestys ja poliisi (2)

äänestys ja osallistuminen (2)

4. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? LOBBARIT

Olen erinäisiä selvityksiä luettuani koonnut seuraavat yhdeksän kohtaa, joista käy ilmi millaisen kokonaisuuden tämä EU:n lobbarisysteemi muodostaa:

1. Joka vuosi tapahtuu noin 70.000 kontaktin ottoa lobbareiden ja EU-parlamentaarikkojen välillä.

2. Kansalaisjärjestöt tai poliittiset puolueet eivät mitenkään pysty kilpailemaan teollisuuden suurilla resursseilla pelaaviin lobbareihin verrattuna kun asioita valmistellaan ja päätöksiä tehdään.

3. Verkostoja rakennetaan yksittäisten asioiden ympärille. Suuret monikansalliset yritykset toimivat hyvin itsenäisesti.

4. On ammattimaisia lobbareita, asianajoyrityksiä ja konsultteja. Monet näistä kuuluvat maailmanlaajuisiin verkostoihin. Harvat näistä haluavat kertoa mistä heidän rahoituksensa tulee, mutta monet saavat avustusta amerikkalaisilta suuryhtiöiltä.

5. Näin on aikaa vievien ja demokraattisia pelisääntöjä noudattavien päätösprosessien toimintamahdollisuudet vähentyneet vauhdilla. Sen sijaan että puoluejohtajat kertoisivat miten päätökset vaikuttavat kansalaisten elämään he keskittyvät antamaan lyhyitä ja nopeita kommentteja.

6. Eräiden konsulttifirmojen alana on myydä avainhenkilöiden tietoja.

7. Isot yhtiöt uhkailevat muuttaa toimintansa pois Euroopasta jos päätökset eivät miellytä. Noin 80% yrityksiä koskevasta lainsäädännöstä tehdään jo EU-tasolla! Parlamentin tietojen mukaan Belgiassa on noin 950 ryhmää jotka ajavat yksinomaan elinkeinoelämän etuja. USA:lla on kauppakamari Brysselissä. Organisaatio joka suuresti vaikuttaa päätöksenteon päiväjärjestykseen on European Round Table of Industrialists eli ”teollisuuden pyöreän pöydän ritarit”.

8 . Näiden lisäksi siellä on 300 monikansallisen yhtiön konttorit. UNICE on näiden katto-organisaatio. Lisäksi löytyy lukuisia eri alojen, kuten kemian, maanviljelyn, lääketeollisuuden, vakuutusalan, sähköalan ja autoalan edustustoja joilla on 10-100 työntekijää.

9. Useat kysymykset viedään aina maailmankauppajärjestöön saakka ( WTO) tai tai niihin vaikuttavat neuvottelut keskustelut EU:n ja muiden maiden välillä.

5. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? EDUSKUNTA

EU-LAIT Niin sanotut direktiivit astuvat suoraan voimaan jäsenmaissa. Sitten on muitakin kuin direktiivejä. Säädökset ja päätökset ovat myös jäsenmaita suoraan sitovia. Jopa suositukset ja lausumat antavat tavoitteita joita oikeastaan on noudatettava tai niillä on oikeudellinen merkitys. Lainsäädäntöä tulee EU:sta kymmeniä eri päätösreittejä. Myös unionin tuomioistuimella on erittäin vahva lakeja säätävä rooli kun se antaa runsaasti suuntaa antavia päätöksiä. Sen suoranainen velvollisuushan on antaa päätöksiä jotka edistävät unionin yhtenäisyyttä!!!

EDUSKUNNAN VALTA Ruotsalaisen virkamiehen analyysi parlamentin (= Ruotsin eduskunnan) toimivuudesta kertoo karusti siitä miten valta on valunut kansan valitsemien päättäjien käsistä. Käytän seuraavissa otteissa selvyyden vuoksi suomalaisia termivastineita:

1. Eduskunta ei voi tehokkaasti vaatia vastuuta hallitukselta, joka tekee niin kuin se haluaa. Toisaalta eduskunta ei täydellä teholla käytä mahdollisuuttaan tehdä hallitukselle kysymyksiä.

2. Kansanedustaja, joka poikkeaa hallituksen linjasta saa helposti syytöksiä maan edun vastaisesta toiminnasta.

3. Informaatio on osin vähäistä ja annetaan mieluimmin suullisesti. Silloin kun informaatiota on saatavilla, on se vaikeaselkoista ja ylitsevuotavan runsasta.

4. Ensin sanotaan että asia ei ole merkityksellinen tai että se ei aiheuta juuri- kaan muutoksia aikaisempaan. Kun asialla sitten kuitenkin alkaa olla merkitystä, on jo liian myöhäistä tehdä mitään. Lopulta on pakko ajan puutteen vuoksi vain luottaa joidenkin kollegoiden asiantun- temukseen. Tämä puolestaan antaa sekä virkamiehille että poliitikoille mahdollisuuden epäkelpoon vallankäyttöön.

5. Kansalaisten kannalta eduskunta voi vain omistautua päätettyjen asioiden käsittelyyn ja on näin muuttunut eräänlaiseksi EU-elimeksi ilman valtaa.

6. Lisäksi päätöksenteon ja julkisen keskustelun yhteys on katkennut. Kansalla ei ole selkoa EU:sta systeeminä ja päätöksen teon hierarkiasta. Kansalaisista on tullut vain EU-avustusten markkinoinnin kohde ilman että heille kerrottaisiin kaiken EU-politiikan seurauksista.

7. Hallituksella on enemmän valtaa Brysselissä. Siksi on tärkeää tietää miten puolueiden edustajat aikovat siellä toimia.

8. Eduskunnalla on eniten valtaa kun unionin perussopimuksista päätetään (= esim. Lissabon-sopimus). Silloin se voi(si!) myös järjestää kansanäänestyksen.

6. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? UNIONIN PARLAMENTTI

EU-PARLAMENTIN VALTA Valitettavasti ei ole kovin yleisesti tiedossa se tosiasia että EU-parlamentin valta on tarkoin rajattu. EU-parlamentti EI päätä pakollisista menoista joita ovat maaatalouspolitiikka ja hallinto. Siksi onkin hämmästyttävää miten suomalainen media kaiken aikaa antaa ihmisille käsityksen ikään kuin suomen maatalouden edustajilla olisi jotakin todellista päätösvaltaa! Parlamentti päättää niin sanotuista ei-pakollisista menoista. Mutta erilaiset lobbarit, valtapolitiikka ja erityisintressit varsinaisilla vallan lähteillä eli Komissiossa ja Neuvostossa vähentävät Parlamentin todellisia mahdollisuuksia. Asian voisi ilmaista myös niin että Parlamentti päättää vain noin 6-8% unionin budjetista. Hyvä tietää, kun parlamenttivaaleja käydään!

En lakkaa hämmästelemästä sitä miten EU:ta poliittisen eliitin taholta markkinoidaan kuin uskon asioita. Markkinointia eikä asiantuntija-analyysiä!

Yleinen taktiikka on kertoa osatotuuksia, jolloin lukijalla /kuulijalla täytyy olla paremmat pohjatiedot jotta voi kommentoida takaisin. Helsingin sanomien Mielipide-sivulla Alexander Stubb kirjoitti 21.5.2004 seuraavasti :

”EU-vaaleista käytävässä keskustelussa saa käsityksen, että vaalit järjestetään muodon vuoksi ja kaikki ehdokkaat ovat mammonaa hamuavia julkkiksia ja kehäraakkeja. Tätä mielikuvaa ovat ruokkineet mm. Matti Seppälä (HS 15.5.), Leena Warsell (HS 14.5.) ja 3. P. Roos (HS 1.5.). Ehdokkaisiin kohdistuva kritiikki voi johtua siitä, että EU-vaaliehdokkaita on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Joukossa on myös tunnettuja ehdokkaita, jotka näyttävät kiinnostavan äänestäjiä. Hyvä niin. Olisi kauheaa, jos EU-vaaleissa saisi äänestää vain asiantuntijoita. Eniten on kuitenkin kritisoitu EU:n niin sanottua demokratiavajetta. Tuon sanan käyttö on jostain syystä lisääntynyt Suomessa samaa tahtia kuin EU-parlamentti on saanut lisää valtaa.”

EU-PETOKSET JA EU:N EPÄDEMOKRAATTINEN STRUKTUURI TULIVAT PARRASVALOIHIN JO 1999!

”Roos ilmoitti kirjoituksessaan jättävänsä äänestämättä EU-vaaleissa, koska “EU-parlamentti on perustettu synnyttämään demokraattista legitiimisyyttä järjestelmälle, jonka perustoimintatapa on se, että virkamiehistä muodostettu komissio laatii lakeja -- [jotka] saavat muotonsa olennaisesti ns. lobbauksen kautta. Hän antaa väärää tietoa. Euroopan komissio ei laadi lakeja. Lainsäädäntövalta kuuluu EU:ssa jäsenvaltioita edustavalle neuvostolle ja kansalaisia edustavalle parlamentille. EU:n lait eivät myöskään saa muotoaan lobbauksen kautta. Lait hyväksytään neuvoston ja parlamentin yhteistyönä, ja niiden hyväksyntä edellyttää sekä jäsenvaltioiden että parlamentin jäsenten selvän enemmistön tukea.”

SIIS VALTAISA LOBBARISYSTEEMI SUURYRITYKSIÄ, USA:TA JA SUURLÄHETYSTÖJÄ MYÖTEN ON BRYSSELISSÄ IHAN MUUTEN VAIN!?

7. KUKA KAIKESTA PÄÄTTÄÄ? LISSABON-SOPIMUS

TSEKIN PRESIDENTTI KLAUS NÄKI JO VUONNA 2005 SEURAAVAT KYMMENEN PÄÄASIALLISTA ONGELMAA UNIONIN PERUSTUSLAISSA (= NYKYINEN LISSABON- SOPIMUS, JOKA ON LÄHES TÄYSIN SAMANLAINEN):

1. Euroopan Unionista tulee liittovaltio ja se saa kaikki valtiolliset tunnusmerkit, oman perustuslakinsa, kansalaisensa, valtiollisen alueen jne.

2. Nykyiset jäsenvaltiot säilyttävät uudessakin liittovaltiossa nimensä, mutta todellisuudessa niiden toimivaltuuksien liikkumavara rajoittuu pelkästään kyseisille alueille.

3. EU: n perustuslaki on jäsenvaltioiden perustuslakeihin nähden ensisijainen.

4. Termi” sopimus perustuslaista” on käsitteenä epätarkka ja pelkästään väliaikainen. Tämä asiakirja on en valtioiden välinen asiakirja vain niin kauan, kunne se on saatu ratifioitua sopimukseksi en jäsenvaltioissa. Sen jälkeen tämä asia- kirja muuttuu todelliseksi perustuslaiksi.

5. Nykyisissä EU:n vanhoissa jäsenvaltioissa hallitseva itsemääräämisoikeuden käsite heikkenee ja syntyy uusi paneurooppalainen itsemääräämisoikeus.

6. Yksittäisten jäsenvaltioiden kansalaisista tulee Euroopan Unionin liittovaltion kansalaisia, joiden oikeudet ja velvollisuudet liittyvät tämä uudenvaltion instituutioihin.

7. Jäsenvaltioilla voi olla vain niitä toimivaltuuksia, joita EU:n perustuslaki niille sallii, eikä päinvastoin, mikä on Euroopan integraation alkuperäinen idea.

8. EU, eivät enää jäsenvaltiot, voi lähes yksinomaan solmia kansainvälisiä sopimuksia muiden valtioiden kanssa.

9. Perustuslakisopimus vähentää pienten jäsenvaltioiden painoarvoa äänestys- tilanteissa, niin myös Tshekin tasavallan.

10. Unioni voi soveltaa ns. ‘joustolauseketta’ ja ns. ‘siirtymälauseketta” laajentamalla siten omia toimivaltuuksiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka joissakin kysymyksissä jäsenvaltioilla säilyy veto-oikeus, sen käytöstä voidaan tarvittaessa poiketa.

TOISAALTA, VERTAA NÄITÄ KAHTA TAPAA KERTOA KANSALAISILLE MISSÄ MENNÄÄN:

1. SUOMEN (JA MUUN VIRALLISEN EUROOPAN) TAPA

- Irlanti hyväksyi kansanäänestyksessään Lissabonin sopimuksen ja nyt puuttuu enää Tsekin presidentti Klausin allekirjoitus - Stubb: ”Nyt olisi jo presidentti Klausin aika lakata ...” (en muista sanatarkalleen)

2. MINUN JA SUUREN EUROOPPALAISEN KRIITTISEN ENEMMISTÖN TAPA

- EU satsasi miljoonia euroja ja paljon painostusta saadakseen ensinnäkin aikaan uuden kansanäänestyksen, kun huomasivat, ettei tilanne muuten etene. Ei ei EU:lle kelvannut!

- Irlanti sai erityislupauksia, joiden vedenpitävyydestä kiistellään (www.openeurope.org)

- Tsekin presidentti on hahmotellut vaihtoehdon EU:n linjanvedoille (www.freeeurope.info ).

- Saksa kävi läpi pitkällisen tarkastelun perustuslakituomioistuimessaan

- Jo 57% jätti äänestämättä EU-vaaleissa (kuva: www.merjarenvall.blogspot.com ) mikä kertoo siitä että Euroopassa kiehuu pinnan alla ja paljon on tekeillä ja pohdinnan alla (katso uskomatonta englantilaista tiedon aarre -arkkua osoitteessa www.brugesgroup.com sekä www.euro-sceptic.org )

ERO TIEDONVÄLITYKSESSÄ ON HUIKEA!

KOLMANNEKSI, YLLÄ MAINITTU SAKSAN LAINOPILLINEN LISSABON-SOPIMUKSEN TARKASTELU (150 sivua) TUOTTI LYHYESTI SANOTTUNA TÄLLAISEN TULOKSEN:

(vähän helpompilukuinen englanninkielinen lehdistötiedote nr 79/2009 30.06.2009 löytyy sivulta http://www.bundesverfkssungsgericht.de/en/press/bvgO9•072en.html)

Saksassa tutkittiin demokraattisten systeemien mahdollisuutta toimia, eli EU-lainsäädännön ja erityisesti Lissabon-sopimuksen suhdetta Saksan perustuslakiin. Tuomioistuin kiinnitti useissa kohdissa huomiota tällaisiin seikkoihin:

1. Se toteaa Lissabon-sopimuksen johtavan liittovaltioon, koska se varoittaa että ”sellainen kehitys edellyttäisi Saksalta uuden perustuslain luomista”.

SUOMI NÄPERTÄÄ PERUSTUSLAKINSA KANSSA, MUTTA MILLAISIN TAVOITTEIN ? JACOB SÖDERMAN JA ALLAN ROSAS OVAT VAATINEET ETTÄ SUOMESSAKIN TUTKITTAISIIN LISSABON-SOPIMUKSEN VAIKUTUKSET SUOMEN PERUSTUS- LAKIIN! MAHTOIKOHAN JOKU KUUNNELLA?

2. Tuomioistuin muistuttaa EU:ta siitä, että se miten pitkälle perustavaa laatua olevien päätösten tekemisessä voidaan mennä ”on niiden kansallisten perustuslaillisten elinten käsissä, jotka edustavat kutakin kansaa, mikä puolestaan tulee EU:ssa taata”.

SIIS SITÄ EI OLE TAATTU, VAIN NE MAAT JOTKA SITÄ NYT VAATIVAT SAAVAT SEN TAATTUA!

3. Tuomioistuin siis että ”Saksan oman demokraattisen päätöksenteon yli ei saa ajaa”. Toisin sanoen ”sopimuk- sen hyväksymistä ei saa toteuttaa sellaisella tavalla, että jäsenvaltioilla ei ole tarpeeksi suurta liikkumatilaa taloudellisten, kulttuuri- ja sosiaalisen elämän edellytyksien muodostamiseen”.

4. Viimeksi mainitut ”koskevat erityisesti rikoslainsäädännön hallintoa, poliisimonopolia, armeijaa ja voimankäyttöä, perustavaa laatua olevia tulo- ja kulutusveroja, sosiaalipolitiikan muodostamista, tärkeitä kulttuuripäätöksiä(koulu, koulutus), median hallinta sekä uskonnollisten liikkeiden ohjaus”.

SIIS NÄMÄ ASIAT OVAT UHATTUNA! JA LUKUISAT VIIME AIKOJEN DIREKTIIVIT OVATKIN JUURI KÄSITELLEET NÄITÄ ASIOITA

5. Näin ollen ”Lissabon-sopimusta ei tule ottaa käyttöön/voimaan (”deposited”) niin kauan kunnes takeet Saksan riittävälle osallistumiselle päätöksen tekoon, Saksan perustuslain mukaisesti, ovat voimassa.

VOIKO SEN SELKEÄMMIN SANOA?

VAAN MITÄ SIIS TEKEE SUOMI, muuta paitsi ilakoi Irlannin kansanäänestyksestä?

8. TAVAT JA TAKTIIKAT

1. TELEVISIOTOIMINTA

OTE: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/65/EY, annettu 11 päivänä joulukuuta 2007, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteen sovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ EU muuttamisesta. Samalla kun meillä puhutaan pelkästään TV-maksusta!

(1) Neuvoston direktiivillä 89/552/EU sovitetaan yhteen tiettyjä televisiolähetys- toimintaa koskevia jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä. Audiovisuaalisten mediapalvelujen uudet lähetysteknologiat edellyttävät kuitenkin sääntelyjärjestelmän mukauttamista siten, että siinä voidaan ottaa huomioon rakenteellisten muutosten, tieto- ja viestintätekniikoiden leviämisen ja teknologian kehittymisen vaikutukset liiketoimintamalleihin ja erityisesti kaupallisen lähetys- toiminnan rahoitukseen sekä varmistaa mahdollisimman hyvät kilpailuedellytykset ja oikeusvarmuus eurooppalaiselle tietoteknologialle sekä Euroopan media- yrityksille ja sen media-alan palveluille ja lisäksi taata kulttuurien ja kielten moninaisuuden kunnioittaminen.

2. YKSITYISYYS

Jos avaat sivun http://europa.eu.int/comm/privacy niin löydät samat otteet aiheesta direktiivit/yksityisyys (=privacy) kuin minä tässä kommentoin. Lakitekstejä on useampia kuin mitä tässä otan esille! Sivuilta käy ilmi että yksityisyyttä on käsitelty jo vuodesta 1999 ja vuonna 2004 jäsenmailta saatujen kommenttien pohjalta on sitten luotu direktiiviä ... Ja tässä tekstissä kerrotaan että se astui voimaan jo 2004.

Koko ajankohtainen debatti oli siis hämäystä kolmessa mielessä:
1. Se lanseerataan tarkoituksella vasta nyt kun direktiivi(t) ovat jo pitkällä

2. Se mitä Suomi nyt tekee on että sen on pakko saattaa oma lainsäädäntönsä direktiivin / direktiivien mukaiseksi, mikä vie yhä enemmän hallinnon työajasta.

3. Ajankohtainen keskustelu ei kerro mitä kaikkea "eurostoliitto" vielä on meille suunnitellut: tekstissä määrätään työpaikan terveyskysymyksistä, huumetesteistä, teknisestä verkostosta, kameravalvonnasta jne.

 

3. MAANVILJELY

Samalla kun meillä mietitään tukiaisten suuruutta, ei inahdetakaan mitä kokonaisuutena on tekeillä:

Puheenvuorot Tiistai 11. joulukuuta 2007 - Strasbourg YMP: n suorat tukijärjestelmät ja maaseudun kehittämisen tuki (maaseuturahasto) Jeffrey Titford:

Arvoisa puhemies, esittelijän perusteluosa on valaiseva sikäli, että siinä täydentävät ehdot kuvataan ehtona julkisen tuen jatkumiselle, ja siinä kerrotaan, että ”viljelijöille maksetaan korvausta siitä, että he noudattavat ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä”.

Siinä kerrotaan vielä, että kyseinen lainsäädäntö on hyvin ankaraa muun maailman normeihin verrattuna. Siinä tiivistyy hyvin kaikki, mikä EU:n asenteessa maatalouteen on vialla.

EU:lla on ankara sääntelyjärjestelmä, joka johdattaa viljelijät pois heidän luonnolliselta alaltaan tuottaa elintarvikkeita ja laittaa heidät valvomaan ympäristöä tai sitä, mitä mietinnössä kutsutaan maaseudun kehittämisen politiikaksi, joka kaikki lisää voimakkaasti heidän kustannuksiaan ja vähentää tuotantoa.

Sillä on myös se vaikutus, että se laittaa maanviljelijät suoraan kilpailuun rahoituksesta maisemapuutarhojen ja luonnonpuistojen kanssa, vaikka nämä eivät luonnostaan ole heidän kilpailijoitaan. Tiedän, että ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa täydentäviä ehtoja, koska myönnetään avoimesti, että ne ovat muodostaneet maanviljelijöille, ja jäsenvaltioille valvonnan kautta, raskaan, byrokraattisen taakan. Mielestäni ne olivat huono ajatus alusta alkaen, ja niiden yksinkertaistaminen on vain hätäapua hoidon sijasta.

Tavallisesti “yksinkertaistaminen” tarkoittaa EU:n kielessä lisää standardointia ja komission valvontaa. Taaskaan suuret luonnolliset erot maataloudessa EU:n hyvinkin erilaisissa ilmastoissa eivät sovellu tällaiseen standardointiin. Mietinnössä toitotetaan innokkaasti näkemystä, että täydentävät ehdot ovat tärkeä väline maanviljelijöille annettavan julkisen tuen oikeuttamiseksi.

Epäilen, onko edes yksi prosentti kansalaisista kuullut täydentävistä ehdoista saati sitten ymmärtää, mitä ne tarkoittavat. Luovutaan todellisen yksinkertaistamisen vuoksi kokonaan täydentävistä ehdoista ja annetaan maanviljelijöiden jatkaa sitä, mitä he parhaiten osaavat, eli viljellä viljaa ja kasvattaa eläimiä.

4. VALTIONEUVOSTON KANSLIASTA

Valtioneuvoston kanslian tiedote 148/2009 Valtioneuvoston tiedotusyksikkö 13.5.2009 9.45 Pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen Bilderberg-kokoukseen. Pääministeri Matti Vanhanen osallistuu kansainväliseen Bilderberg-kokoukseen Ateenassa 14.-17. toukokuuta. Tapaamiseen osallistuu myös valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Bilderberg-ryhmä on epävirallinen konferenssi talouselämän, median ja politiikan vaikuttajille. Se on saanut nimensä hollantilaisen hotellin mukaan, jossa ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1954.

5. EU(ROOPA)N YSTÄVÄT

Mitäpäs löytyikään tällaisesta osoitteesta: http://www.friendsofeurope.org/Events/tabid/452/EventType/EventVi...

Eli siis (käännökset aina lauseen alla): High-Level Roundtable State of Europe Korkeantason Pyöreänpöydän Eurooppalaiset Valtiot Friday, October 09, 2009 (Perjantaina 9. lokakuuta 2009)

This year, Friends of Europe celebrates 10 years of lively and innovative debate, and, with the new European Parliament is place and a new European Commission about to arrive, we aim to use our State of Europe roundtable to highlight some of Europe’s achievements and challenges, to champion causes that deserve greater attention and to focus on social and political issues that need much greater European consensus.

Tänä vuonna, Euroopan Ystävät juhlii 10 vuotta eloisaa ja luovaa keskustelua, ja, nyt kun unionin parlamentti on asetettu ja uusi komissio vähitellen astumassa virkaansa, aiomme hyödyntää Eurooppalaisten Valtioiden pyöreää pöytää juhlistaaksemme joitakin Euroopan saavutuksia ja haasteita, nostaaksemme esiin asioita jotka ansaitsevat parem- man huomion sekä sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä, jotka tarvitsevat paljon parempaa eurooppalaista konsensusta.

The sixth annual State of Europe high-level roundtable entitled “2009-2010: Turning Crisis is to Creativity” will take place on Friday, October 9 st the Concert Noble Hall in the heart of Brussels.

Kuudes vuosittainen pyöreän pöydän kokous kantaa nimeä “2009-2010: Kriisin kääntäminen luovuudeksi” ja se pidetään perjantaina lokakuun yhdeksäntenä päivänä Concert Noble Hall:issa Brysselin sydämessä.

Co-organised with the Financial Times in partnership with Microsoft and Veolia Environnement, it will gather Friends of Europe’s Trustees, business leaders, top policymakers and opinion-formers to discuss the state of Europe.

Se järjestetään yhteistyössä Financial Times-lehden (tunnettu talouslehti) ja yhteistyökumppaneiden Microsoftin (tietokonealan jätti) ja Veolia Environnementin (Ranskan johtava energiayhtiö) kanssa, kokous kokoaa Euroopan rahasto- ja kaupanalan johtajia, johtavia poliitikkoja sekä mielipiteen muokkaajia keskustelemaan Euroopan tilasta.

Kun organisaation sivustoa katsoo, niin käy ilmi että sitäKIN rahoittaa EU yhdessä erilaisten ja varsinkin suurfirmojen kanssa. Minulle on yhdentekevää vaikka joukosta löytyy hyviäkin artikkeleita, sillä tällainen Euroopan manipulointi yhteisillä verovaroilla menee ainakin ylitse minun sietokykyni!

6. SONERA-KIRJASTA OPIKSI

Tässä otteita uskomattomasta Sonera-kirjasta

(löytyy netistä vapaasti ladattavaksi osoitteessa http://www.kolumbus.fI/sidewinder/Sonera.kirja.txt ja myös kirjana myynnissä: http://kauppa.tietosanoma.fi > Historia, yhteiskunta, elämänkerrat).

Tämä asia on edelleen kiinnostava ja tärkeä ja kiinnostava kun ajatellaan mitä EU suhteessa valtiovaltaan ja verovarojemme käyttöön saa aikaan koska tilannetta ei kansa kunnolla pääse valvomaan ja yletön usko markkinaliberalismiin on kaikkea ohjaava ajatusmalli.

OTTAKAAMME OPIKSI JA VERRATKAAMME TÄMÄN PÄIVÄN TAPAHTUMIIN !!!

Esipuheesta:

Tässä kirjassa kuvataan Soneran tapahtumia vuosien 2000 ja 2001 aikana Kaj-Erik Relanderin johtajakaudella. Näistä tapahtumista on kerrottu osittaisia ja epätäydellisiä tuikintoja mediassa. Tässä kirjassa valotetaan ensimmäistä kertaa tapahtumien todellista kulkua. Näin pyritään kertomaan sijoittajille, veronmaksajille, Soneran henkilöstölle ja kaikille Soneran asioista kiinnostuneille Soneran asioiden todellinen tila vuosina 2000—2001. Se kiinnostanee monia ihmisiä. Kirjassa kerrotaan, miten pörssiyrityksessä voi pahimmillaan käydä, kun omistaja- valvonta pettää, hallitustyöskentely on hapuilevaa ja epäpätevä johto keskittyy ajamaan vain omia etujaan jopa epäeettisin keinoin. Kirja on myös toivottavasti varoittava esimerkki niille yritysjohtajille, jotka harkitsevat epäeettisten keinojen käyttöä yrityksessään.
Tässä kirjassa ei haluta nöyryyttää ketään tai nostaa jotakuta sankarin maineeseen, vain kuvata neutraalisti Soneran tapahtumia tosiasioiden valossa. Kirjassa esitettyjen tapahtumien oikeellisuus on pyritty varmistamaan mahdollisimman huolellisesti aikaa ja vaivaa säästämättä. Aikaa on kulunut satoja ja taas satoja tunteja. Kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä on haastateltu. Kirjallista materiaalia on kahlattu läjämäärin läpi. Tämän luotettavammin Soneran tapahtumia vuosina 2000—2001 ei voi kertoa yhdessä kirjassa.

Otteita kirjasta lyhennellen ja valikoiden erityisesti niitä kohtia joissa valtion vastuu/vastuuttomuus tulee esiin, siinä järjestyksessä kuin ne kertomuksessa tulevat vastaan :

1. Relander siis harjoitteli “johtamistaitojaan” omilla yrityksillään 1990-luvun alussa ja siirtyi Sitraan ennen Soneraan saapumistaan. Tämä harjoittelu tuottikin sitten Suomen taloushistorian suurimpia tappioita Sonerassa. On täysin uskomatonta, että vuonna 2000 pörssiarvoltaan Suomen toiseksi suurimman yrityksen toimitusjohtajaksi valitaan henkilö, jonka taustat ovat epäselvät. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta suuren pörssiyrityksen johtamisesta, eikä minkäänlaista kokemusta yli 10 000 ihmisen johtamisesta. Hän oli ollut talousasiantuntija, ei johtaja.

2. Soneran toimitusjohtajana hänen palkkansa oli verotustietojen mukaan 270 000 mk/kk + bonukset ja työsuhde-edut. Soneran optioita Relanderilla on 510 000 kpl ja tytäryhtiöiden Zedin, SmartTrustin ja Plazan optioita yli 800 000 kpl. Relander on esimerkiksi SmartTrustin suurin henkilöomistaja 500 000 option kautta. Nämä ovat suuria määriä. Niiden avulla Relander olisi voinut ansaita vähintään 100 miljoonaa markkaa ja perustaa oman investointipankin, kuten hänen kerrotaan haaveilleen.

3. Henkilöstön, pääomistajan (valtio) ja osakkeenomistajien edut olivat toissijaisia Relanderin sisäpiirin toiminnassa. Ensimmäisenä oli oma etu.

4. Kirjanpitoalan asiantuntija, HKKK:n professori Jarmo Leppiniemi, kritisoi voimakkaasti Soneran tilinpäätöksen kirjanpitotietojen esittelytapaa ja piti sitä harhaanjohtavana TV kahden OBS-ohjelmassa 8.2.2002. Leppiniemen mielestä sijoittajien on erittäin vaikea tulkita tilinpäätöksen tietoja. Leppiniemi arvosteli myös Soneran sijoittajaviestintää kokonaisuutena puutteelliseksi. Monet tahot ovat käyttäneet huomattavasti jyrkempiä sanoja arvioidessaan Soneran sijoittajaviestintää. Arvioissa ovat esiintyneet sanat harhaanjohtava, salaileva, puutteellinen, valheellinen, sijoittajia halveksiva, epäuskottava ja epäjohdonmukainen.

5. Vatanen teki olennaisen osan SmartTrustin keksinnöistä ja patenteista ennen Soneran palvelukseen tuloaan, ja nyt Sonera haluaa varastaa ne itselleen. Miten Soneran lakiasiainosasto ja sen johtaja voivat katsoa itseään peiliin tällaisten toimien tukijoina? Miten tämä on mahdollista yrityksessä, josta valtio eli veronmaksajat omistavat enemmistön?

6. Kokonaisuutena Relanderin valitsema Soneran johto oli asiantuntemukseltaan Suomen pörssiyritysten heiveröisimpiä, ellei peräti heiveröisin. Relander valitsi sisäpiiriinsä ja Soneran johtoon vanhoja opiskelu- ja armeijakavereitaan, jotka olivat täysin kyvyttömiä ja haluttomia ottamaan kantaa Relanderin toimiin. He olivat ns.
yes-yes-miehiä. Tällä porukalla Relander kärjessä lähdettiin kuitenkin
johtamaan markkina—arvoltaan Suomen toiseksi suurinta pörssiyritystä. Ei ole mikään ihme, että jälki oh hirvittävää.

7. Markkinoille levitettiin kuitenkin joukko lennokkaita lauseita, joilla haluttiin antaa mielikuva vähintään Nokian veroisesta nousevasta tähdestä: ‘A new order is emerging’
‘The new opportunity is enormous’
‘Sonera will pursue all layers of 3G industry’
‘Sonera will deal with the challenge of growth’
‘Become a driver of a web of alliances’
‘Win in the war for talent’
‘The worlds hest 3G team’
‘Fast growth”
‘Wireless internet revolution”
‘Sonera is at the leading edge of the discontinuity”
‘We have the ability to develop technologies that are relevant in the mobile businesses” Yllä olevista lauseista maksettiin yli miljoona markkaa kappale.

8. Tämä järjestely oli valtio-omistajan kannalta virheellinen, sillä näiden etujen myötä Talosesta tuli Relanderin ja muun johdon etujen puolustaja, ei valtio-omistajan. Tätä ei valtio-omistaja kuitenkaan ymmärtänyt.

9. Tämän seurauksena Soneran hallitukseen menevät esitykset käsiteltiin johtoryhmän ulkopuolella Relanderin sisäpiirissä ja tuotiin johtoryhmän päätettäviksi läpihuutojuttuina. Talosen vastaisku torjuttiin siis tehokkaasti. Talonen jäi edelleen asioiden ulkopuolelle.

10. Soneran ideasta-tuotteeksi-ketju ei toiminut Relanderin johtamiskaudella. Sonera ei saanut yhtään merkittävää uutta tuotetta markkinojlle vuosina 2000—2001. Konsernitasolla T&K—toimintaa ei johtanut kukaan. T&K-toimintaa ei ollut liitetty millään tavoin konsernin strategiaan, joskin liittäminen olisi ollut vaikeaa normaalin liiketoimintastrategian puuttuessa yrityksestä!

11. Zed kulutti tolkuttomasti rahaa markkinointiin. Syksyllä 2000 Juha Varelius hankki Relanderin tuella Soneran johtoryhmältä valtuudet käyttää 1,2 miljardia markkaa Zedin markkinointiin. Siis 1,2 miljardia markkaa! Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Soneran kotimaan markkinointi- budjetti on 100 miljoonaa markkaa ja tällä summalla Sonera on Suomen suurin markkinoija. Eli 1,2 miljardia markkaa sellaisen teksti- viestipalvelun markkinointiin, jollaisia maailma on pullollaan ja jonka liikevaihto on muutamia kymmeniä miljoonia markkoja! Soneran vuoden 2000 tilinpäätöksen mukaan Zed teki 60 miljoonan markan liikevaihdolla 636 miljoonan markan tappion vuonna 2000. Todellisuudessa tappio oli paljon suurempi, sillä Zed oli käyttänyt laajasti Soneran yksiköiden työpanosta, ja näiden kustannuksia ei ollut liitetty Zedin lukuihin.

12. Relander halusi näyttää voimansa ja pompottaa Teliaa kohtalokkain seurauksin. Tämä toteutettiin siten, että Soneran ihmiset eivät juurikaan vaivautuneet matkustamaan Tukholmaan neuvotteluihin. Telian väen piti tulla Teollisuuskadulle Helsinkiin yleensä huomatakseen, että Telian Senior Vice President —tason ihmisten neuvottelukumppaneina Soneran puolelta oli yksi tuotepäällikkö—tason ihminen. Telian ihmisillä pyyhittiin Soneran lattiaa. Relanderilla ja hänen sisäpiirillään ei ollut aikaa neuvotteluihin “byrokraattisen ja vanhanaikaisen” Telian kanssa. Tämä sai Telian ihmiset raivon partaalle ja Relanderista tuli tiettävästi kirosana Telian ihmisille.
Nämä olivat käsittämättömän suuria virheitä. Telia ei osallistunut Euroopan umts—luparumbaan vuonna 2000 ja sillä oli nyt kymmeniä miljardeja käteistä rahaa. Sonera oli lähes konkurssin partaalla. Käytännössä Telia oli vuoden 2002 tilanteessa ainoa relevantti yritys, jolla oli rahaa ja strategisia perusteita ostaa Sonera.

13. Monien mielestä Sonera meni puoli—ilmaiseksi ruotsalaisille. Uuden yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi nousee Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka ja Soneran toimitusjohtaja Harri Koposesta tulee uuden yhtiön varatoimitusjohtaja. Sonerasta oli tullut ongelma valtio-omistajalle ja siitä piti päästä eroon hinnalla millä hyvänsä, koska eduskuntavaalit ovat edessä alkuvuodesta 2003. Hinnalla ei ollut niin väliä ja saihan Suomi Tapio Hintikan uuden yhtiön väliaikaiseksi hallituksen puheenjohtajaksi. Se riitti valtio-omistajan kasvojen säilyttämiseen. Lipposen hallitus olisi halunnut tyrkätä Relanderin rakentaman Sonera-pommin Telian syliin jo keväällä 2001, mutta se ei onnistunut yrityksessään.

14. Telialla oli myös muutamia ehtoja, jotta se olisi kiinnostunut ostamaan Soneran:

Ensinnäkin Sonera täytyy saneerata. Se tarkoittaa päällekkäisten toimintojen purkamista ja yli tuhannen ylimääräisen ihmisen irtisanomista. Tämä oli vaikea pala valtio-omistajan poliitikoille, jotka puhuvat työttömyyden alentamisen puolesta.

Toiseksi Telia tiettävästi haluaa Relanderin sisäpiirin ihmiset ulos Sonerasta. Telian mielestä on täysin käsittämätöntä, että vareliukset, harmiat, jaakkolat, sonkinit ja kumppanit edelleen lampsivat Soneran käytävillä keskeisissä tehtävissä. Miksi he eivät ole saaneet potkuja Relanderin mukana? Tämä on yksi asia, jota Telia ei voi ymmärtää.

Kolmanneksi Telia halusi Soneran halvalla, mielellään enemmistön osakekannasta korkeintaan 10 euron lunastushinnalla/osake. Valtio-omistaja halusi tietysti enemmän. Telia voitti tämän kisan ja sai Soneran reilusti alle 10 euron osakehinnalla.

Neljänneksi Telia halusi tiettävästi Relanderin laatimien pornmien purkamista. Tällaisia toimia ovat mm. Relanderin mahdollisten taloudellisten väärinkäytösten selvittäminen, sekavien Soneran tekemien sopimusten selvittäminen, Soneran liiketoiminta— ja oikeudellisten riskien kattava selvittäminen ja Saksan umts-kuvioiden selkiyttäminen. Sonera voitti tämän kisan. Soneran sotkut jäivät Telian selvitettäväksi.

Viidenneksi Telia halusi Soneran velat ja riskisijoitukset siirrettäväksi esimerkiksi valtion hallinnoimaan “Sonera—Arsenaliin.” Teliaa ei kiinnostanut ottaa vaivoikseen Soneran mittavaa velka— ja riskitaakkaa. Sonera voitti tämän kisan. Telialle jäi Soneran mittava velkataakka ja Saksan markkinoiden merkittävät riskit.

16. Todellisuudessa Lipposen hallituksen pöydälle ei tullut ainoatakaan ehdotusta Soneran yhdistämiseksi jonkin toisen teleoperaattorin kanssa. Tämän ovat vahvistaneet hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenet.

17. Ensin piti kuitenkin hankkia Soneran hallitukselta lupa lähteä umts-kisaan. Se oli läpihuutojuttu, ja kukaan Soneran hallituksen jäsenistä Liisa Jorosta lukuun ottamatta ei uskaltanut kysyä riskianalyysejä ja laskelmia luvan hankkimisen sopivuudesta Soneran olemattomaan strategiaan. Eihän keisarin ja neron suunnitelmia voinut kyseenalaistaa. Jos joku erehtyi kysymään Relanderilta jotain umts-luvasta, hän suuttui silmittömästi. Soneran hallitus oli Relanderin talutusnuorassa.

18. Nyt olisi faktaperusteita, mutta onko poliittista tahtoa? Pankkikriisin vastuuoikeudenkäyntien syytteistä varmasti suurin osa nostettiin heikommilla perusteilla. Asiassa on vain se ero, että 1990-luvun holtittomissa luottopäätöksissä ei ollut mukana valtion hallitus. Soneran vastuuttomien toimien takuumiehenä on.

Valtio omisti kesällä 2000 Saksan umts-luvan hankkimisen aikaan Sonerasta 52,9 %. Näin ollen Heinonen ja Lipposen hallitus oli käytännössä Soneran ylin vallankäyttäjä. Relander tiesi tämän ja halusi sitoa Lipposen hallituksen ydinministerit omien päätöstensä takuumieheksi.

Relander suhtautui äärimmäisen ylimielisesti liikenneministeriöön ja koko valtio—omistajaan. Olli—Pekka Heinonen oh Relanderin mukaan lapsellisen innoissaan päästessään Sonera—keskusteluun mukaan. Olivathan ne isoja “business—asioita”. Heinonen ei Relanderin näkemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sisällöstä juuri mitään. Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille, kuinka helppoa Heinosta oli höynäyttää, oli sitten kyse optioista tai umts-luvan hankkimisesta. Hyvä asia Relanderille, katastrofaalinen asia veronmaksajille ja osakkeen- omistajille.Relander muisti haukkua poliitikkoja julkisuudessa tämän tästä. Hänen mielestään poliitikot ja valtio-omistaja vain haittasivat Soneran toimintaa. Todellisuudessa Relander käytti poliitikkoja taitavasti hyväkseen.

Hän tiesi, että paras vakuutus sille, ettei hänen toimiaan Soneran johdossa koskaan jälkikäteen tutkittaisi, oli sitoa maan hallituksen keskeiset ministerit päätösten takuumiehiksi.

19. Soneran velanhoidon korkokulut vuonna 2001 olivat 1,6 miljardia markkaa!

20. Soneran omaisuuden myynti ei kuitenkaan riittänyt kattamaan Saksan umts—luvan hintaa, ja Sonera velkaantui konkurssirajalle saakka. Ilman valtion tukirahoitusta syksyllä 2001 Sonera olisi ajautunut Saksan umts—luvan hankkimisen johdosta konkurssiin.

21. Tuleeko joku vaatimaan Talosta vastuuseen tehtävien laiminlyönnistä ja
Relanderia Soneran varatoimitusjohtajan valtuuksien ylittämisestä? Tuskin kukaan koskaan, sillä asia on poliittisesti liian arka ikinä tutkittavaksi. Perusteita kansallisen Sonera—oikeudenkäynnin aloittamiseksi olisi yllin kyllin. Kuka haluaa kerätä pisteet kotiin? Valtiosyyttäjä? Oikeuskansleri? Maan hallitus? Oppositio?

22. Lopulta Sonera joutui turvautumaan valtion rahoitustukeen syksyllä 2001 konkurssin estämiseksi. Kuuden miljardin markan uusantirahoituksella saatiin vähän hengähdysaikaa.

23. Saksan umts luvan hankkimisesta ei tehty Soneran johtoryhmässä ja hallituksessa yhtäkään riskianalyysiä. Ja Soneran Saksan verkkoinvestointien arvo yhdistettynä umts- lupamaksuun ylittää 35 miljardia markkaa! Kyseessä oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi ja se tehtiin yhden ihmisen pakkomielteenä ilman yhtäkään riskikartoitusta. Miksi? Soneran riskihallintajohtaja Kari Jussila joukkoineen yritti laatia riskikartoitusta umts—hankkeesta, mutta Relander kielsi jyrkästi Jussilaa esittelemästä analyysejä Soneran hallitukselle tai johtoryhmälle. Jussila stressaantui vakavasti tilanteen seurauksena, mutta ei mahtanut asialle tai Relanderille mitään. Tiettävästi Jussila valmisteli kattavan Soneran riskimuistion, mutta Relander määräsi sen esityskieltoon ja hävitettäväksi. Relander oli muutoinkin jättänyt Kari Jussilan johtaman Soneran riskien- hallintaryhmän sisäpiirinsä toiminnan ulkopuolelle. Näin käytännössä rikottiin Soneran NASDAQ- pörssille antamia tiukkoja riskienhallintaa ja niiden julkistamista koskevia sitoumuksia. Ne oli annettu ko. pörssille NASDAQ-20F-lomakkeella Soneran listauduttua NASDAQ-pörssiin. Relander voi joutua jälkikäteen vastaamaan näistä puutteista NASDAQ-pörssille sen niin vaatiessa.

24. Tekivätkö liikenneministeriön virkamiehet oma—aloitteisesti riskianalyysit Saksan umts-luvan hankinnasta? Eivät tehneet. Pyysivätkö liikenneministeriö ja hallituksen keskeiset ministerit Soneralta riskianalyysit käyttöönsä ennen kuin se myönsi Soneralle luvan Saksan umts-luvan hankkimiseen yli 21 miljardin kauppahinnalla? Ei pyytänyt. Eikä olisi auttanut vaikka olisi pyytänytkin. Niitä ei ollut Sonerassa.

25. Ensimmäisenä ulos savustettiin kotimaan matkaviestinnän johtaja Matti Makkonen syksyllä 2000. Soneran johtoryhmässä näennäisenä erottamisen perusteena käytettiin Makkosen yksikön huonoja tuloksia. Yksikkö oli Soneran kannattavin rahasampo. Matkaviestinnän rahoilla pyöritettiin uusien palveluiden kehitystyötä, johon sijoitetut rahat upposivat pohjattomaan tappioiden kitaan. Makkosen yksikkö oli aikanaan kehittänyt myös Zedin perustan, mutta Juha Varelius kaappasi sen itselleen. Matti Makkonen erosi Sonerasta vapaaehtoisesti ja siirtyi Nokian johtajaksi. Hyvä asia Nokialle, huono Soneralle.

26. Relander nimitettiin Soneran varatoimitusjohtajaksi maaliskuun 2000 alusta alkaen ja tulevaksi toimitusjohtajaksi vuoden 2001 alusta alkaen. Käytännössä Sonera siirtyi täydellisesti Relanderin haltuun maaliskuussa 2000 ja Relanderin ennätysmäisen taitamaton johtamistapa vei Soneran nopeasti kaoottiseen tilaan. Nämä ongelmat saatiin kovilla otteilla pysymään poissa julkisuudesta, kunnes koko Relanderin luoma Soneran ongelmavyyhti oh Helsingin Sanomien etusivulla 25.1.2001.

27. Toisaalta Relanderilla oli vain kaksi vaihtoehtoa, mennä myöntämään kritiikki oikeaksi tai valehtelemaan median edessä. Hänen kanttinsa ei riittänyt kumpaankaan.

Mitä tämä Relanderin luoma kaaos sitten käytännössä tarkoitti Soneran sisällä? Se oli kirjoittajien keräämien laajojen tietojen mukaan:

Pelon ilmapiiriä, jossa kaikki pelkäsivät Relanderin mielivaltaisia toimia.

Vastuutonta toimintaa ja oman edun röyhkeää ajamista Relanderin sisäpiiriltä.

Epäselviä vastuita liiketoimien hoitamisessa.

Ihmettelyä yhteisen strategian puuttumisesta.

Vision puutetta.

Ylimmän johdon vastuun pakoilua.

Despoottimaisia päätöksiä, joita ei koskaan perusteltu.

Henkilöstön osaamisen puutteellista hyödyntämistä.

Työmotivaation puutetta.

Tiedonkulun ja avoimuuden puutetta.

Ihmisten johtamisen täydellistä puuttumista.

Mielivaltaisia erottamisia.

Valehtelua alaisille.

Alaisten kiristämistä ja vakavaa uhkailua.

Päätöksenteon täydellistä sekavuutta.

Pelaamista ja kyttäilyä.

Selkään puukottamista.

Soneran omaisuuden mahdollisesti suurimittaista väärinkäyttöä (josta kirjoittajat ovat saaneet eri tahojen yhdensuuntaisia lausumia, mutta eivät kirjallisia tms. todisteita)

Suosikkijärjestelmän ylläpitämistä.

Moraalista tyhjiötä.

Ahdistusta.

28. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö sanoi 25.1.2001 iltapäivällä Ylen radiouutisille, ettei valtion ole syytä kiristää valvontaa Sonerassa. Niinistön kommentin mukaan “valtio tekee sen, mitä huolellinen osakkeenomistaja tekee tällaisessa tilanteessa”.

29. Kun Sauli Niinistöltä 25.1.2001 Ylen radiouutisissa kysyttiin, nauttiiko Soneran toimiva johto yhä suurimman omistajan luottamusta, hän vastasi: “Kysymys on väärin asetettu. Huolellinen osakkeenomistaja ei oikeastaan vastaa tuon tyypin kysymyksiin. Nämä ovat yhtiökokouksen, yhtiön hallituksen asioita, se pitäisi pitää mielessä.” Se oli poliitikon vastaus ja harhaanjohtava sellainen. Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen ilmoitti samana päivänä, että hän ei aio kommentoida Soneran johdon tilaa ainakaan toistaiseksi.

30. Liikenneministeri Heinonen kommentoi 26.1.2001 Soneran tilannetta sanomalla: “Kysymykset, joista tässä yhteydessä on keskusteltu, ovat korostetusti Soneran hallituksen ja toimivan johdon ratkaistavia kysymyksiä, ja jos ajatellaan, että siellä on uusi toimiva johto toiminut vajaan kuukauden, tietynlainen työskentelyrauha olisi paikallaan.” Heinonen halusi kieltää Soneran ongelmat ja sysätä ne Soneran hallituksen ja johdon niskoille. Hän halusi livetä “pääomistajan vastuistaan”. Olennainen osa Soneran kriisin syntymisen ja hoitamisen vastuusta oli Olli-Pekka Heinosella. Hänellä oli omistajavastuun ja valtion 52 % Soneran omistusosuuden perusteella mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin Soneran päätöksiin. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan valtio—omistaja antoi Relanderin touhuta ilman mitään valvontaa.

31. Toisaalta Relander oli pyöritellyt valtion edustajia sen verran taitavasti, että se ei ollut mikään ihme. Sonerasta saatavilla myyntituloilla piti maksaa pois Suomen valtion velka. Näin Relander oli luvannut valtio-omistajalle. Mistä poliitikot saisi
hullaantumaan vielä enemmän? Ei mistään.

32. Tämä oli paras vastahyökkäys, jonka Relander, viestintäjohtaja Jan Jaakkola ja Markku Talonen kehittivät 26—27.1.2001. Strategiana oh yrittää leimata Soneran ongelmat urallaan heikosti menestyneiden Soneran “luusereiden” kateellisiksi puheiksi. Strategia epäonnistui täydellisesti.

33. Sonerassa vallitsi sotatila. Bisnekset saivat odottaa. On esitetty epäilyitä siitä, että ensimmäisenä toimenpiteenään Relander määräsi jäljitettäviksi kaikki lehtiin ja median edustajiin lähteneet tai sieltä Soneraan saapuneet puhelut. Sonerassa otettiin siis käyttöön yhtiön sisäinen puheluiden jäljittämistekniikka. Tämä ei tuottanut vaikeuksia; olihan Sonera alan asiantuntija! Tiettävästi erään merkittävän lehden toimittajat pääsivät perille tästä puheluiden jäljittämisestä. Sana Relanderin kovista konsteista levisi toimittajien keskuudessa. Epäiltiin myös, että Relander järjesti Soneran sisäisen sähköpostien vakoilujärjestelmän. Tämän taitavasti rakennetun järjestelmän avulla Relander apureineen pääsi lukemaan soneralaisten sähköposteja niin, että vakoiltava henkilö ei huomannut mitään.

34. Heikkohermoista ja talousasioihin perehtynyttä hirvitti Soneran välitilinpäätösten lukujen katselu. Yhtiöllä oli korollista vehkaa 34,5 miljardia markkaa, kun sitä vuotta aiemmin oli ollut 7,7 miljardia markkaa.

35. Relander siis halusi lisää optioita palkkiona siitä, että hän oli saanut Soneran kurssin sukeltamaan ja tuhannet sijoittajat menettämään omaisuutensa.

36. Vasemmistoliiton puoluesihteeri Ralf Sund moitti optio-ohjelmaa Iltasanomissa 14.2.2001 “äärimmilleen viedystä ahneuteen liittyvästä röyhkeydestä”. Tällaisia sanankäänteitä kuulee harvoin suomalaisessa mediassa. Kohu nousi niin valtavaksi, että Olli-Pekka Heinonen ilmoitti etukäteen Soneran yhtiökokouksen hylkäävän ehdotuksen maaliskuun 2001 kokouksessaan. Tästä alkoi Heinosen ministeriuran lopun alku. Heinonen siirtyi YLE:n johtajaksi vuoden 2002 alussa. Sonera oli polttanut hänet poliittisesti loppuun.

37. Uuden toimitusjohtajan haku oli kuin ohikin alkanut. Lipposen hallituksen sisäpiirissä Soneralle oli alettu etsiä uutta toimitusjohtajaa helmikuun 2001 alussa. Relanderille tästä ei kerrottu. Samaan aikaan käynnistyi myös uuden hallituksen puheenjohtajan etsintä, mistä ei tiedotettu Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Taloselle. Soneran kriisistä oli tullut valtava poliittinen riippakivi Lipposen hallitukselle ja jotain piti tehdä nopeasti.

38. Relander sai Sonerasta optioina ja palkkoina vuosina 1998—2001 noin 10 miljoonaa markkaa. Tästä sumasta merkittävä osa kului Relanderin Espoon Westendin omakotitalohankkeeseen. Relanderhan asui Espoon Haukilahdessa vaatimattomassa rivitaloasunnossa ja alkoi rakentaa omakotitaloa Westendistä ostamalleen arvotontille syksyllä 2000. Relanderille on siis voinut jäädä säästöön korkeintaan pan kolme miljoonaa markkaa.

39. Mikäli Kaj-Erik Relander haluaa kiistää häneen kohdistuvat epäilyt talousepä- selvyyksistä, hän voi antaa vapaaehtoisesti kattavan ja valaehtoisen selvityksen raha—asioistaan. Samoin hän ja Accel Partners -riskirahoitusyhtiö voivat julkistaa osakkuussopimuksen ja siinä olevan kauppahinnan osakkuudesta. Jäämrne mielenkiinnolla odottamaan tällaista selvitystä. Uskaltaako valtio lähteä vaatimaan tällaista? Tuskin. Sieltä voisi paljastua liian suuria luurankoja. Haluavatko veronmaksajat ja rahansa Soneraan sijoittaneet nähdä ko. selvityksen? Kyllä haluavat!

40. Valtiollista sensuuria: Soneran maahiskuun 2001 yhtiökokouksen ja Soneran hallituksen uusimisen jälkeen yhtiölle toivottiin työrauhaa. Tätä työrauhaa tiettävästi terästivät myös Lipponen ja Niinistö, joiden edustajat soittelivat keskeisten lehtien pää- toimittajille. Ohjeiden mukaan Sonerasta ei saanut kirjoittaa tai uutisoida mitään kielteistä nimettömiin lähteisiin vedoten, vaikka kielteiset asiat pitäisivät kuinka hyvin paikkansa. Päätoimittajat viestivät tämän ohjeen alaisilleen. Mikään lehti tai TV -kanava ei halunnut hallituksen kirousta päälleen ja Sonerasta uutisoitiin hyvin varovasti ja varmalta pohjalta.

41. Relander cli pakko pitää Sonerassa kiinni eron jälkeen, jotta hän voisi auttaa hallituksen puheenjohtaja Hintikkaa ja uutta toimitusjohtajaa massiivisten sotkujen selvittelyssä. Relander nimitettiin hallituksen puheenjohtajan neuvonantajaksi vuoden 2001 loppuun saakka toimitusjohtajaeduin eli huippupalkalla. Relander sai erotessaan pitää kaikki Soneran vuoden 1999 optiot ja puolet vuoden 2000 Soneran ja sen tytäryhtiöiden optioista. Tätä pidettiin markkinoilla perusteettomana. Relander oli neuvotellut itselleen tällaisen johtajasopimuksen liikenneministeriön ja Olli—Pekka Heinosen kanssa.

42. Relander oli saanut paljon aikaan vähän yli vuodessa:

Suuret puheet ja pienet näytöt.

Pörssiromahdus.

Yrityskulttuurin tuhoaminen.

Patenttikiistat.

Oikeudenkäynnit.

Hallintoneuvoston hakkauttaminen.

Hallituksen potkut.

Pätevien johtajien joukkopako.

Satojen alaisten henkisen tasapainon vakava järkyttäminen.

Suomen taloushistorian suurin (virhe) investointi Saksan umts-lupaan.

Tytäryhtiöiden ennätystappiot.

Pieleen menneet fuusioneuvottelut.

Maan hallituksen ankkurointi virhepäätösten taakse.

Telian suututtaminen perusteellisesti.

Soneran brandin ja maineen lokaaminen.

Vuonna 2000 Sonera valittiin Taloussanomien Tähtiyritys-kilpailun
kakkoseksi heti Nokian jälkeen. Vuonna 2001 Sonera valittiin samassa
kilpailussa Suomen vähiten arvostetuksi yritykseksi.

43. Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi totesi Soneran uusannin valmistelusta: “Lisärahan sijoittaminen Soneraan olisi räikeässä ristiriidassa valtion harjoittamaan omistuspolitiikkaan ja kilpailu- politiikkaan nähden.” Tultuaan valituksi liikenne- ministeriksi Olli—Pekka Heinosen seuraajaksi vuoden 2002 alusta alkaen Sasi pyörsi nämä puheet.

44. Virheiden myöntäminen ei kuulunut Soneran viestintästrategiaan. Monet muut suuret pörssiyritykset toimivat juuri päinvastoin markkinointi- viestinnässään eli kertovat rehellisesti ja avoimesti mahdollisimman paljon yritykseen liittyvistä asioista. Sonera ei ole toiminut näin Relanderin aikana ja hänen jälkeensä. Ilman uusantia Soneran luottoluokitus olisi pudonnut roskalaina— eli junk—tasolle. Ennen uusantia Soneran velka oh 27 miljardia markkaa ja annin jälkeen 21 miljardia markkaa. Olli-Pekka Heinosella oli kovat suorituspaineet, ja hän ilmoitti julkisuuteen rehvakkaasti 23.10.2001, että “markan lataaminen Soneraan nyt merkitsee euron saamista siitä muutaman vuoden ajanjaksolla”. Aika kova väite ja valtion takuu. Saa nähdä, kuinka moni “vetää” valtion oikeuteen Heinosen julkiseen kommenttiin viitaten lähivuosina, jos näin ei käy. Luultavasti ainakin joku.

45. Pääministeri Lipponen totesi julkisuuteen 22.10.2001: “Soneralla on nyt hyvä hallitus, hyvä toimiva johto ja hyvä strategia.” Mitä muutakaan hän olisi voinut todeta, sillä hän ja hänen ydinministerinsä olivat hyväksymässä Saksan umts—luvan hankintaa ja Soneran uhkarohkeaa maailmanvalloitusstrategiaa. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen totesi 22.10.2001: “Kyllä tässä kasa aika pahoja strategisia virheitä kaatuu päälle.” Enempää Pekkarinen ei voinut elämöidä tuolloin, sillä Keskustan oma mies, kansanedustaja Pauli Saapunki toimi Soneran hallinto- neuvoston puheenjohtaja. Saapunki tuki aktiivisesti Relanderin toimia viimeiseen asti, kunnes Soneran hallintoneuvosto lakkautettiin maaliskuussa 2001. Pekkarinen lisäsi vielä: “Kun on näin isoista asioista kysymys, pitää jälkikäteen saada tieto siitä, missä kohdin meneteltiin virheellisesti.” Tämä kirja vastaa toivottavasti Pekkarisen toiveeseen.

46. Eduskunnan talousvaliokunnan jäsen Klaus Hellberg (sd) kuvasi samana päivänä julkisuuteen antamassa kommentissa Soneran tilaa “katastrofaaliseksi”. Lipposen hallitus on esittänyt vahvana toivomuksenaan Soneran dramaattisten liikkeiden ja skandaalien käsittelyn rajoittamisen vuoden 2003 eduskuntavaaleihin saakka.

Sonera onkin yksi arvaamattomimmista tekijöistä eduskuntavaaleja ajatellen. Soneran luurankojen paljastuminen vaikuttaa väistämättä vaalien tuloksiin tavalla tai toisella. Soneran asioista omistajavastuussa olevaa liikenneministeri Olli—Pekka
Heinosta vaadittiin yhä äänekkäämmin eroamaan kevään 2001 jälkeen. Hänen edeltäjänsä Matti Aura erosi monin verroin pienempien asioiden takia. Heinonen kielsi epäonnistuneensa Soneran toimien valvojana. Heinosesta oli tullut rasite Kokoomukselle ja hänelle piti löytää uusi työpaikka. Se löytyi YLE:stä, jonka televisiotoiminnan johtajaksi Heinonen siirtyi vuoden 2002 alussa.

Soneran poliittista vaarallisuutta kuvaa myös se, että Olli-Pekka Heinosen jälkeen liikenne— ja viestintäministeriksi noussut Kimmo Sasi kävi ensimmäisenä liikenne- ministerin virkatyönään tutustumiskäynnillä Sonerassa tammikuussa 2002. Käynnin jälkeen Sasi antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hän aikoo edeltäjäänsä tiukemmin ottaa Soneran otteeseensa. Kommentti oli suora moite Olli—Pekka Heinosta kohtaan.

47. Onko Sonera muuttunut uuden toimitusjohtajan ja hallituksen valinnan
jälkeen? On hieman. Nyt Sonera yrittää toimia normaalien liiketoiminnan lainalaisuuksien mukaan ja koettaa vihdoin luoda itselleen toimivan liiketoimintastrategian. Tulokset uuden strategian luomisessa eivät toistaiseksi vakuuta. Tämän ymmärtää, kun tietää Relanderin pikkuserkun Niklas Sonkinin toimivan Soneran strategiajohtajana. Sonkin ei saanut juuri mitään aikaan toimiessaan aikaisemmin Soneran 2. strategiajohtajana Jan Wernerin alaisuudessa. Pelon ilmapiiri on vähentynyt Soneran sisällä Relanderin lähdettyä talosta vuoden 2001 lopussa. Yhteistyökumppanit ovat havainneet toiminnan hieman normalisoituneen ja Soneran sisäisen pelaamisen vähentyneen. Muutokset ovat kuitenkin olleet kokonaisuutena vähäisiä. Nyt Sonera yrittää toimia normaalin yrityksen tapaan. Se ei ole helppoa, sillä Rehander loi yritykseen ennennäkemättömän häikäilemättömyyden kulttuurin, mikä ei katoa yrityksestä sormia napsauttamalla varsinkaan, kun Relanderin sisäpiirin ihmiset istuvat edelleen keskeisissä tehtävissä Sonerassa. Tämä häikäilemättömyyden ilmapiiri näkyy lukuisissa Soneran oikeusriidoissa en puolilla maailmaa ja kotimaassa. Näissä oikeusriidoissa on yhteistä se, että Soneran ja vastapuolen näkemykset eroavat täydellisesti toisistaan.

Liikevaihdon nostotavoite Sonerassa on pudonnut viiteen prosenttiin vuodessa. Poissa ovat Relanderin lupaamat liikevaihdon moninkertaistumiset. Puheet maailmanvalloituksesta on lopetettu. Henkselien paukuttelu on loppunut ja lakki on otettu kauniiseen käteen. Sonera ei ole vielä läheskään kuivilla. Välitön konkurssin vaara on kuitenkin ohitettu ainakin väliaikaisesti.

48. Toivotaan Soneralle hyvää. Se on hyvä yritys ja voi nousta uudelleen hyväksi ja kannattavaksi yritykseksi Telian vahvan kassan turvin. Tämä vaatii valtavasti työtä ja uskon palautusta yritykseen. Ruotsalaiset ja suomalaiset veronmaksajat voivat vain toivoa, että tämä työ onnistuu.

9. KATSO MITÄ VALITSEMASI PARLAMENTAARIKKO TEKEE BRYSSELISSÄ

Ohi virallisten näkemysten voit tutkailla mitä parlamentaarikot eli MEPit (Members of Parliament)tekevät jos toimit näin:

1. Ota Netistä esille sivu www.europarl.europa.eu

2. Klikkaa ensin kieleksi suomi, sitten yläreunasta MEPPIruutu

3. Esiin tulee kartta, jolta voi klikata haluamansa maan

4. Kun olet klikannut esiin jonkun nimilistalta, tulee esiin alempana sivulla vaihtoehtoina tällaisia:

Työskentely parlamentissa

Kysymykset [Katso]

Päätöslauselmaesitykset [Katso]

Mietinnöt [Katso]

Lausunnot [Katso]

Puheenvuorot täysistunnossa [Katso]

Kirjalliset kannanotot [Katso]

Erityisesti kysymykset komissiolle ovat mielenkiintoista luettavaa ja ne käännetään varsin nopeassa tahdissa myös suomeksi, joten klikkaa taas suomenkielinen versio eli fi sivun yläreunasta.

5. Kun valitset jonkin lukuisista teksteistä esille tulleesta listasta niin se voi näyttää esimerkiksi tältä:

Maatalouden 141- ja 142-tuen epätasapuolisuus Suomessa 17. joulukuuta 2008
KIRJALLINEN KYSYMYS esittäjä(t): Ville Itälä (PPE-DE) komissiolle

Saman sivun oikealla reunalla äärimmäisenä on pieni maapalloruutu, klikkaa sitä niin saat esiin koko tekstin ja usein lisäksi ruutuja ei väyliä asiaan liittyviin dokumentteihin ja keskusteluihin ...